Avoin kirje medialle

 

Suomalaisen median tapa uutisoida tuhoavista tapahtumista, joita Israel tällä hetkellä Gazassa suorittaa, on kestämätön. Taustoitus on usein häpeällisen puutteellista, ja monet tilanteen kannalta keskeiset tekijät, kuten vuosikymmeniä jatkunut asuttajakolonialismi, jätetään mainitsematta. Uutisointi on myös vinoutunutta siten, että Israelin sotarikoksia ei juurikaan tuoda esiin. Sen sijaan kiinnitytään vahvasti islamofobiseen terrorismin vastaiseen narratiiviin.

Tapettujen lukumäärä tällaisella ajanjaksolla sodassa on täysin poikkeuksellinen. Viimeistään nyt suomalaisen median olisi aika tosissaan pohtia uutisointiaan suhteessa journalistiseen vastuuseensa ja siihen yhteiskunnalliseen valtaan, jota journalistiset mediat käyttävät. Samaan aikaan Yle uutiset on kuitenkin juuri poistanut Gazan sodan uutisrullasta, eli se ei näy enää keskeisenä uutisaiheena Yle uutisten etusivulla.

Tilanteen kehystäminen ja tasapuolisuusharha

Tämän hetkisen arvion mukaan 18 000 - 20 000 palestiinalaista on tapettu Israelin toimesta reilun kahden kuukauden aikana. Näistä lapsia on yli 6000 - 8000. Kuolleiden lukumäärä on mitä luultavimmin arvioitua suurempi, sillä kadoksissa on valtava määrä ihmisiä ja raunioiden alla on lisää ruumiita, joiden määrän arvioiminen on hankalaa. Hengissä vielä toistaiseksi olevilla ei ole ruokaa, puhdasta vettä, lääkkeitä tai muita elossa pysymisen kannalta välttämättömiä tarvikkeita. Toimittajat tietävät tämän.

Raportoidessaan Gazassa tapettujen ihmisten lukumäärästä on tavallista lisätä perään toteamus "lukuja ei ole pystytty varmistamaan riippumattomista lähteistä." Olisi kohtuullista ja totuudenmukaista tuoda esille, että niin Yhdistyneet Kansakunnat kuin lukuisat ihmisoikeusjärjestötkin pitävät Hamasin hallitseman Gazan terveysministeriön antamia lukuja oikeansuuntaisina. Tämän mainitsematta jättäminen antaa lukijoille kuvan, että tapettujen ihmisten lukumäärä olisi mittaluokaltaan kiistanalainen asia. Sitä se ei ole.

Siinä missä Gazan terveysministeriöön tietolähteenä on suhtauduttava kriittisesti, tulisi vastaavaa kriittisyyttä osoittaa myös suhteessa Israeliin. Sodassa propagandaa ei koskaan tuoteta vain yhden tahon toimesta. Nimenomaan valtiot ovat tarvittaessa hyvin tehokkaita propagandakoneistoja. Journalisteilla on siten vastuu suhtautua kriittisesti niiden tuottamaan informaatioon. Israel on tiedetysti levittänyt sekä mis- että disinformaatiota. Israelin julkaisemiin tietoihin ei kuitenkaan tavallisesti suhtauduta kriittisesti. Israelin propagandaa on esitetty täysin kyseenalaistamatta myös TV-uutisissa.

Journalististen ohjeiden mukaisesti toimittajilla on velvollisuus pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen. Sen sijaan monet suomalaiset mediat toistavat ja ylläpitävät Gaza-uutisoinnissaan vaarallista ja valheellista tasapuolisuusharhaa; ikään kuin kyseessä olisi kahden, jotakuinkin tasaväkisen toimijan välinen sota. Näin ei kuitenkaan ole.

Israel on apartheid-valtio, jonka armeija on yksi maailman voimakkaimmista ja teknologisesti kehittyneimmistä. On selvää, että Israelilla miehittäjävaltana on ylivoima tässä tilanteessa. Voimaansa se käyttää siviilien tappamiseen ja kokonaisten sukujen tuhoamiseen. Mikään terroriteko ei oikeuta niitä sotarikoksia, joihin Israel on syyllistynyt. Riippumatta siitä, tulkitseeko Israelin olevan apartheid-valtio ja miehittäjä, on vallan asymmetria täydellisen selvä. Israelin armeijaa vastaan toimii aseellisia ryhmittymiä, joilla ei mistään näkökulmasta katsottuna ole verrattavissa olevaa voimaa ja valtaa. Näistä ryhmittymistä Hamas on luokiteltu useissa maissa terroristijärjestöksi.

Ennen kaikkea Israelin väkivallan kohteena ovat palestiinalaiset siviilit. Israelin muun muassa epäillään käyttäneen valkoista fosforia, jonka käyttö siviilialueilla on sotarikos. Israel on tappanut kohdennetusti lukuisia toimittajia sekä pommittanut sairaaloita, kouluja, moskeijoita ja kirkkoja. Suomalainen media ei riittävissä määrin avaa lukijoille sitä massiivista tuhoa ja inhimillistä kärsimystä, jota Israel on aiheuttanut palestiinalaisille.

Journalististen medioiden tulisi ottaa vakavasti journalistinen vastuunsa ja uutisoida Gazassa tapahtuvasta palestiinalaisten murhaamisesta totuudenmukaisesti. Israelin suorittama väkivalta on lisääntynyt myös Länsirannalla. YK on todennut, että palestiinalaisia uhkaa kansanmurha. On hälyttävää, että suomalaiset mediat eivät uutisoi tai mainitse tätä kontekstoidessaan tilannetta Gazaa käsittelevissä uutisissaan. Uutisointia ei myöskään kontekstoida kertomalla, että noin 80 prosenttia gazalaisista on joutunut pakenemaan kodeistaan.

Puutteellinen taustoitus

Useat mediat antavat tälle tilanteelle häpeällisen puutteellisen taustoituksen. Israelin hallinnon ja armeijan palestiinalaisiin kohdistamat ihmisoikeusrikkomukset sekä asuttajakolonialismi ovat jatkuneet vuosikymmeniä, ja esimerkiksi YK on todennut, että Israel harjoittaa apartheid-politiikkaa. Näitä kuitenkaan harvemmin tuodaan esille - sen sijaan tilanteesta uutisoidaan ikään kuin se olisi alkanut Hamasin hyökkäyksestä 7.10.2023.

Gazan sota saatetaan jopa etäännyttää "vain yhdeksi Lähi-Idän konfliktiksi", jonka ei ilmeisesti tulisi liiemmin kiinnostaa meitä täällä kaukana Suomessa. Kansanmurha esitetään "liian monimutkaisena", jotta siihen voisi ottaa selkeää kantaa. Tämä on medioilta erittäin vastuutonta. On selvää, että medioiden tulisi kyetä seisomaan selkeästi kansainvälisen humanitäärisen oikeuden ja inhimillisyyden puolella.

On totuudenvastaista ja laiskaa journalismia taustoittaa tilannetta vain Hamasin iskuilla. Se on narratiivi, jolla pyritään oikeuttamaan kansanmurha. Terrorisminvastaisen sodan narratiivi ylläpitää näkemystä, että Israelilla on oikeus puolustaa itseään keinolla millä hyvänsä ja täten siviilialueiden tauoton pommittaminen on oikeutettua. Puutteellinen taustoitus jättää huomiotta Hamasin iskujen historiallis-yhteiskunnallisen kontekstin. On selvää, että iskujen taustalla vaikuttaa erittäin monisyinen ja kompleksinen historia. Hamasin iskut siviileihin ovat ehdottoman tuomittavia, mutta eivät yksinään selitä Israelin tällä hetkellä tekemää kansanmurhaa.

On epärehellistä pelkistää tilanne kysymykseksi uskonnosta ja etnisyydestä. On pohdittava, mitkä yhteiskunnalliset tekijät vaikuttavat uskonnon ja etnisyyden muodostumiseen näin merkityksellisiksi ja tulenaroiksi eroiksi ihmisten välillä.

Toimittajat eivät voi vedota siihen, että he eivät tietäisi laajempaa kontekstia. Toimittajien työhön kuuluu ottaa uutisoimistaan ilmiöistä selvää ja raportoida totuudenmukaisesti. Tutkijat ja muut asiantuntijat ovat kertoneet kerta toisensa jälkeen tilanteen historiallis-yhteiskunnallisesta kontekstista. Useat tutkijat ovat myös avoimesti ilmaisseet, että heihin voi olla yhteydessä, kun toimituksissa tarvitaan asiantuntijatietoa. Gazan sodasta on kirjoitettu myös ansiokkaita, analyyttisia ja hyvin taustoitettuja juttuja. Ne ovat kuitenkin ehdottomassa vähemmistössä. Lisäksi toimituksissa ei hyödynnetä näitä juttuja varten tehtyä taustatyötä siihen, että Gazan tapahtumat taustoitettaisiin perusteellisesti ja totuudenmukaisesti.

Uutisoinnin vinouma

Uutisoinnissa sekoitetaan toisiinsa tilanteen ymmärtämisen kannalta ehdottoman olennaisia käsitteitä, kuten antisionismi ja antisemitismi sekä juutalaiset ja israelilaiset. Näiden käsitteellinen sekoittaminen ovat paitsi epä-älyllistä, myös aidosti haitallista. Tällaisia perustason käsitteellisiä sekasotkuja ei pitäisi päästä toimituksellisen prosessin läpi.

Meidän on selvästi hankala nähdä sitä tosiasiaa, että myös kansanmurhan uhriksi joutuneen kansan valtionjohto voi toteuttaa kansanmurhaa. Tuntuu irvokkaalta, että tässä tilanteessa mediassa keskitytään uutisoimaan vain antisemitismin noususta ja vaietaan islamofobiasta. Selvästi emme ensinnäkään osaa tunnistaa islamofobiaa itsessämme, minkä lisäksi emme ole osanneet käsitellä omaa antisemitististä historiaamme ja nykyisyyttämme. On helpompi yrittää ulkoistaa antisemitismi Toisten teoiksi.

Hamasin ottamat panttivangit nostetaan toistuvasti uutisoinnin keskiöön. Samalla jätetään kertomatta, kuinka paljon palestiinalaisia vankeja Israel pitää hallussaan. YK:n arvion mukaan Israel on pidättänyt jopa miljoona palestiinalaista vuodesta 1967 alkaen. Uutisoitaessa panttivankien vaihdosta ohitettiin täysin kysymys siitä, miksi Israel pitää hallussaan lukuisia palestiinalaisia vankeja, joista suuri osa on alaikäisiä lapsia. Israel on ainoa valtio maailmassa, joka pidättää näin paljon lapsia ja syyttää heitä sotatuomioistuimessa.

Objektiivisuus

Objektiivisuus on medialle hankala metodi ja päämäärä, sillä käsitteenä se ei ole yksiselitteinen. Toimittajilta voi kuitenkin edellyttää ymmärrystä journalistisen objektiivisuuden idean hankaluudesta ja vallan peruslogiikoista. Hegemoninen diskurssi tukee aina korkeammassa valta-asemassa olevien ideologiaa ja agendaa. Toimittajien työn ytimeen kuuluu osata tarkastella kriittisesti näitä valta-asetelmia. Tiedollinen kriittisyys tulisi osata kohdistaa yhtä lailla omaan ajatteluun ja pyrkiä tarkastelemaan kriittisesti niitä asioita, joita pidetään itsestäänselvyytenä.

Eikö toimituksissa todella ymmärretä tietämiseen liittyviä perusongelmia sekä tiedon ja vallan välisiä kytköksiä, ja eikö Israelin toimintaa osata, haluta ja/vai ehditä kritisoida? Journalismin objektiivisuus on kiistatta tärkeä perusperiaate. On kuitenkin kestämätöntä, jos toimittajat eivät osaa ajatella objektiivisuutta kriittisesti, ja sen sijaan kuvitteelliseen objektiivisuuteen nojaten päätyvät tukemaan kansanmurhaa.

Vaikeneminen

Mediat paitsi välittävät tietoa, myös valitsevat, mitä tietoa ollaan välittämättä. Kuten edellä on tuotu esille, uutisoinnin vinouma tukee Israelin valta-asemaa sekä heikentää mahdollisuuksia palestiinalaisten tukemiseksi. Mediat valitsevat jättää kertomatta sen, että YK on todennut Israelin suorittaman palestiinalaisten kansanmurhan olevan todellinen, akuutti uhka. Mediat valitsevat, taustoittavatko Gazan sotaa ainoastaan Hamasin iskuilla vai myös Israelin harjoittamalla asuttajakolonialismilla, apartheid-politiikalla ja Gazan saarrolla. Mediat valitsevat, taustoittavatko tilannetta Israelin äärioikeistolaisella hallituksella sekä johtavien poliitikkojen ja armeijan palestiinalaisia dehumanisoivilla lausunnoilla. Tästä esimerkkinä Israelin puolustusministeri Gallantin varsin tunnettu kommentti: "We are fighting human animals and we are acting accordingly."

On hämmentävää ja käsittämätöntä, että suomalainen media ei pidä näitä olennaisina tietoina kokonaiskuvan muodostamisen ja totuudenmukaisen tiedonvälityksen kannalta.

Journalistinen etiikka

Journalistiset mediat käyttävät merkittävää yhteiskunnallista valtaa  diskurssien ja yleisen mielipiteen muokkaamisessa - miten asiat kehystetään, miten niistä ajatellaan ja miten niistä puhutaan. Toimitusten tekemillä valinnoilla on konkreettisia, materiaalisia vaikutuksia oikeiden ihmisten elämiin - ja kuolemiin. On kestämätöntä, kun tasapuolinen tiedonvälitys tulkitaan tasapuolisuusharhan logiikkaa ylläpitävällä tavalla. On vaarallista, jos omia ja jaettuja ajatusvinoumia ei kyetä tunnistamaan ja tarkastelemaan kriittisesti ja uutisointi ei anna totuudenmukaista kuvaa tosiasiallisista tapahtumista.

Journalistit ja toimitukset ovat vastuussa lukijoille ja itselleen siitä, toimivatko he todella ammattietiikkansa mukaisesti. Edelleen on painotettava, että uutismediat ovat merkittäviä vallankäyttäjiä. Nähdäksemme journalistien tulee vaatia itseltään ja toisiltaan enemmän. Me tarvitsemme enemmän toimittajia ja medioita, joilla on halua ja osaamista kriittiseen tiedon ja vallan analyysiin sekä näiden avaamiseen lukijoille ymmärrettävällä tavalla.